Blogia päivittämässä

Mamma, tässä sun kainalossa on ihana nukkua. 

Antaa sen Essin vaikka kuinka tuijottaa, ei se millään mahdu tähän enää, eihän?       

                                                                    

                                                                                                                                               

 

Mutta eikös sitä Essin ja minun blogia pitäis välillä päivittää?

Tästä mamma, tänne kirjotetaan!

Kuinkas kävikään aurinkoisena kevätpäivänä

Eemeli nauttii parvekkeella auringosta ja seuraa samalla silmä kovana mitä pihalla puuhaillaan.

Voi miten pitkä poika Eemeli onkaan jo!

Mutta samaan aikaan toisaalla joku ei ole ihan tyytyväinen asioiden tilaan. 

Essi on joutunut siirtymään omalta paikaltaan nurkkaan kissaboxin päälle ja siitähän Essi ei tykkää yhtään.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!

Taitaa joku saada hiukan kurinpalautusta.

Kuka se on tämän huushollin kunkku, ei kun kuningatar, mitä? 

Äläs yhtään yritä!

Tuhoon tuomittu yritys, uskoisit nyt.

Enhän minä mitään, päivä on kaunis ja niin :)

Homma hoidettu, nyt voi jo katsella maisemia

Pääsiäisvieraita

Mamman pikku apulainen auttoi emäntää valitsemaan vieraille kauniit lakanat.

 Essille tuli tuttu kaveri vieraaksi, Kosmos-kolli. Siellä missä Essi, siellä myös Kosmos. Ei edes Essin puhtaasti kasvatustarkoituksessa annetut korvatillikat hillinneet Kosmoksen heilankaipuuta. 

 Vuorokauden metsästyksen jälkeen uni voitti  Kosmos-kollin.

Hurmur  sensijaan otti rennosti tutussa kyläpaikassa ja antoi nuorempien riehua.

Hauskaa Pääsiäistä!

Mainion rauhallista ja mukavaa pääsiäisaikaa toivottavat kaiken vihreän ja kasvavan ystävä Eemeli ynnä emäntä ja tietysti myös mentorinsa Essi!

PS Paljon onnea Lumikissan kissalaan!

Mauu-uu

Meidän katit ei ole mitään äänettömiä seuralaisia sohvan nurkassa, ei totta tosiaan. Eemeli, joka selkeästi on ottanut oppia emännästään, pitää hassua sirkutusääntä touhutessaan pitkin huushollia tai tehdessään jotain jännää. Se kuulostaa ihan siltä kuin se juttelisi itsekseen "Missäs se pallo taas olikaan, ai tossa, hauska pallo, enpäs saanut kiinni.."

Toisenlainen ääni on käytössä silloin kun Eemeli haluaisi Essin mukaan leikkiin, kutsuva Mauu?  joka muistuttaa kolliaikojen ulvontaa, mutta on onneksi paljon hiljaisempi.

Essin juttelu ei äänellisesti eroa niin paljon, se on perinteistä maukumista "Kurrr", mutta siinä on enemmän vivahteita. "Missäs emäntä olet, olen tulossa?" "Moi emäntä kiva nähdä pääsiskös syliin?" niissä on selkeä kysymysmerkki perässä. Essi pidättyväisenä neitinä ei juurikaan höpöttele itsekseen, vaan katsoo silmiin ja kertoo asiansa. Essillä on myös niin ilmeikäs pieni naama, että sen ei usein edes tarvitse sanoa mitään vaan yksi katse vastaa tuhatta sanaa. Varsinkin Essin paheksuva ilme emännän toilailuja seuratessa on näkemisen arvoinen. Emännän on silloin pakko pyytää anteeksi hölmöä käytöstään.

Isänsä tyttö, Hurmuri on ilmeilyn suurmestari. Ohessa Heikki Siltalan kuva Hurmurista näyttelyssä. Mahtaako tykätä?

Muistellaan vähän

Kotona maalla meillä oli aina kissoja ja siitäkin syystä olen kaivannut omaa kissaa niin kauan kuin muistan, mutta kun miehelläni todettiin kissa-allergia luovuin haaveestani moniksi vuosiksi. Mutta sitten vanhin tyttäreni muutti omilleen ja hankki itselleen kissan, siperiankissan nimeltään Lumikissan Herra HurMur. Aina välillä tämä hurmaava herra oleskeli pitkiäkin aikoja meillä eikä meidän mies tuntunut saavan mitään mainittavia oireita.
En tiennyt siperiankissoista mitään, mutta Hurmur oli (ja on) täsmälleen kissa minun mieleen. Kaunis, älykäs, utelias, leikkisä, itsenäinen ja hauska. Maija alkoi käydä näyttelyissä Hurmurin kanssa ja siellä totesin että taitavat olla siperiankissan ominaisuuksia noin yleisemminkin. Hiukan vieläkin hirvitti tuo ukon allergia, mutta kun Iralla oli Hurmurin tytär saatavilla vuosi sitten keväällä, en kerta kaikkiaan voinut itselleni enää mitään. Niin tuli Essi meille.
Ennen pitkää huomattiin, että Essi tarvitsisi seuraa, me olemme sentään arkipäivisin pitkään poissa ja Essi isänsä tyttärenä ikävystyi yksinään. Eemeli tuli sitten lokakuussa meille ja nopeasti huomattiin että ratkaisu oli oikea. Seura teki Essille hyvää. Kaverukset ovat aika toistensa vastakohtia, muutenkin kuin sukupuolen suhteen, mutta täydentävät toisiaan niinkuin sanontakin kuuluu.