Essin (ja emännän) aamutoimet

Piti tulla tähän valvomaan emännän peliä. Aamu alkaa huonosti jos tappelut ei lähde sujumaan.
Kyllä se nyt niin on että toi lehdenluku on jonninjoutavaa puuhaa kun tässä ois tarjolla kissaa ihan rapsutusta vailla. Aivan joka paikasta kuumottaa jotta töihin nyt emäntä!
Just siitä! AAHHH! kyllä se jotain osaa toi emäntäkin kun sitä vähän neuvoo.
Kiitos vaan ja näkemiin.

Essin uusi valtakunta

Essin elämä mullistui syyskuussa kun tuli kokonaan uusi valtakunta hallittavaksi. Sehän piti heti tarkastaa.

Jaaha, tän hökötyksen päältä on hyvä silmäillä ympäristöä.

Kovin on tuulista seutua, harmillisesti nousee turkki pystyyn.

Juokset siinä koko ajan perässä se kamera kädessä, ei tässä tyttö saa hetken rauhaa.

Anti mennä sisälle sitten, kaipa tää oli tässä. Kyllä tää mulle välttää paremman puutteessa.

Mikä melu mikä hiki

Kaapelitehtaalla. Ehdittiin sentään yhteen näyttelyynkin. Essi jatkoi tuomarien pelottelua mutta valmistui Premioriksi. Kaikki (Tiia, emäntä ja Essi) oltiin yhtä mieltä että tuomari ei taaskaan ymmärtänyt siperiankissoista mitään, sillä Essihän oli näyttelyn kaunein kissa ehdottomasti.

No olihan siellä sukulaisiakin, Hurmuri iski taas yhden tuomaritädin ja pääsi paneeliin jossa kilpakumppanina oli tietysti Herkku-ukki ja kaikkihan tietää miten siinä käy ;)

Kosmospoikaa kosittiin treffeille ja Eemelikin kävi pelkäämässä tuomarinpöydällä. "Tämä ujo piimä on vielä ihan teini" sanoi ihana Kristiinatäti ja kehui Eemelin upeaa siperiankissailmettä ja turkkia joka kuulemma on siniseksi kissaksi tosi hyvälaatuinen.

Tiialla oli mukana omat omituiset otukset, näin suloinen kuva on pakko laittaa:

Se meni sitten, se kesä

Essi tottakai nautti kesästä ja kärpäsistä aina silloin kun ulkoiluttajia löytyi.

Kotijoukkojen kesä meni vähän sekavissa merkeissä; on ollut asunnonhakua, pakkaamista, pyöräreissuja, jalkapipiä jne. On juostu asuntonäytöissä, huonekaluliikkeissä, kotikonnuilla ja ennenkaikkea heitetty pois mahdoton määrä ihan tarpeetonta kamaa, jota jostain kumman syystä oli kerääntynyt komeroihin.

Essi ja Eemeli tietysti olivat ensimmäisenä työntämässä sieviä nenujaan joka hyllyyn ja komeroon.

Radikaali muutos

Ei säästynyt muutoksilta kattien kotikaan. Hellä hoitaja, ihmislapsista nuorimmainen, muutti omaan (vuokra)kotiinsa ja hankki sinne tämmöiset egyptiläistä kissajumalaa muistuttavat koriste-esineet.

Apua, ne liikkuu!

Jospa Essi vaan tietäisi ;)

Painiottelu

Yritin epätoivoisesti saada kuvia Eemelin ja Hurmurin painiotteluista, ne olivat niin hupaisaa katsottavaa kun toinen on pieni mutta ärhäkkä ja toinen suuri ja innokas. Essi vierellä kiinnostuneena yleisönä ja valmiina tarvittaessa puuttumaan asioihin. Ei sitä apua kyllä koskaan tarvittu, pojilla oli niin hauskaa keskenään. 

Vaan tämmöiselle aloittelevalle amatöörikuvaajalle homma oli liian vaikea, yhtään tarkkaa kuvaa en saanut. 

Heippahei, Hurmur!

Niinpä sitten koitti se päivä kun Hurmur lähti omaan kotiin ja tyhjyys valtasi talon. No ehkä ei nyt sentään, mutta kummalta tuntui telkkarin katsominenkin kun sylissä ei maannut ihana pehmeä ruskea pallopoika. Kattien ruokakuppi ei tyhjentynytkään alta sekunnissa eikä sänky aamulla hypännyt puolta metriä kun Hursku saapui aamutervehdykselle. 

Omat kissatkin on olleet kovin hiljaisia ja poissaolevan tuntuisia sen jälkeen kun Hurmur lähti. Eemelille Hurmuri oli idoli, painikaveri parhaasta päästä, Essi hoiteli innokkaan yleisön virkaa.