Mikä melu mikä hiki

Kaapelitehtaalla. Ehdittiin sentään yhteen näyttelyynkin. Essi jatkoi tuomarien pelottelua mutta valmistui Premioriksi. Kaikki (Tiia, emäntä ja Essi) oltiin yhtä mieltä että tuomari ei taaskaan ymmärtänyt siperiankissoista mitään, sillä Essihän oli näyttelyn kaunein kissa ehdottomasti.

No olihan siellä sukulaisiakin, Hurmuri iski taas yhden tuomaritädin ja pääsi paneeliin jossa kilpakumppanina oli tietysti Herkku-ukki ja kaikkihan tietää miten siinä käy ;)

Kosmospoikaa kosittiin treffeille ja Eemelikin kävi pelkäämässä tuomarinpöydällä. "Tämä ujo piimä on vielä ihan teini" sanoi ihana Kristiinatäti ja kehui Eemelin upeaa siperiankissailmettä ja turkkia joka kuulemma on siniseksi kissaksi tosi hyvälaatuinen.

Tiialla oli mukana omat omituiset otukset, näin suloinen kuva on pakko laittaa:

Se meni sitten, se kesä

Essi tottakai nautti kesästä ja kärpäsistä aina silloin kun ulkoiluttajia löytyi.

Kotijoukkojen kesä meni vähän sekavissa merkeissä; on ollut asunnonhakua, pakkaamista, pyöräreissuja, jalkapipiä jne. On juostu asuntonäytöissä, huonekaluliikkeissä, kotikonnuilla ja ennenkaikkea heitetty pois mahdoton määrä ihan tarpeetonta kamaa, jota jostain kumman syystä oli kerääntynyt komeroihin.

Essi ja Eemeli tietysti olivat ensimmäisenä työntämässä sieviä nenujaan joka hyllyyn ja komeroon.