Niinpä sitten koitti se päivä kun Hurmur lähti omaan kotiin ja tyhjyys valtasi talon. No ehkä ei nyt sentään, mutta kummalta tuntui telkkarin katsominenkin kun sylissä ei maannut ihana pehmeä ruskea pallopoika. Kattien ruokakuppi ei tyhjentynytkään alta sekunnissa eikä sänky aamulla hypännyt puolta metriä kun Hursku saapui aamutervehdykselle.
Omat kissatkin on olleet kovin hiljaisia ja poissaolevan tuntuisia sen jälkeen kun Hurmur lähti. Eemelille Hurmuri oli idoli, painikaveri parhaasta päästä, Essi hoiteli innokkaan yleisön virkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti