Kattien kotona

Essin (ja emännän) aamutoimet

2009-11-10T22:46:00.010+02:00

Piti tulla tähän valvomaan emännän peliä. Aamu alkaa huonosti jos tappelut ei lähde sujumaan.
Kyllä se nyt niin on että toi lehdenluku on jonninjoutavaa puuhaa kun tässä ois tarjolla kissaa ihan rapsutusta vailla. Aivan joka paikasta kuumottaa jotta töihin nyt emäntä!
Just siitä! AAHHH! kyllä se jotain osaa toi emäntäkin kun sitä vähän neuvoo.
Kiitos vaan ja näkemiin.

Essin uusi valtakunta

2009-10-06T21:54:00.006+03:00

Essin elämä mullistui syyskuussa kun tuli kokonaan uusi valtakunta hallittavaksi. Sehän piti heti tarkastaa.

Jaaha, tän hökötyksen päältä on hyvä silmäillä ympäristöä.

Kovin on tuulista seutua, harmillisesti nousee turkki pystyyn.

Juokset siinä koko ajan perässä se kamera kädessä, ei tässä tyttö saa hetken rauhaa.

Anti mennä sisälle sitten, kaipa tää oli tässä. Kyllä tää mulle välttää paremman puutteessa.

Mikä melu mikä hiki

2009-08-13T23:57:00.012+03:00

Kaapelitehtaalla. Ehdittiin sentään yhteen näyttelyynkin. Essi jatkoi tuomarien pelottelua mutta valmistui Premioriksi. Kaikki (Tiia, emäntä ja Essi) oltiin yhtä mieltä että tuomari ei taaskaan ymmärtänyt siperiankissoista mitään, sillä Essihän oli näyttelyn kaunein kissa ehdottomasti.

No olihan siellä sukulaisiakin, Hurmuri iski taas yhden tuomaritädin ja pääsi paneeliin jossa kilpakumppanina oli tietysti Herkku-ukki ja kaikkihan tietää miten siinä käy ;)

Kosmospoikaa kosittiin treffeille ja Eemelikin kävi pelkäämässä tuomarinpöydällä. "Tämä ujo piimä on vielä ihan teini" sanoi ihana Kristiinatäti ja kehui Eemelin upeaa siperiankissailmettä ja turkkia joka kuulemma on siniseksi kissaksi tosi hyvälaatuinen.

Tiialla oli mukana omat omituiset otukset, näin suloinen kuva on pakko laittaa:

Se meni sitten, se kesä

2009-08-13T23:35:00.004+03:00

Essi tottakai nautti kesästä ja kärpäsistä aina silloin kun ulkoiluttajia löytyi.

Kotijoukkojen kesä meni vähän sekavissa merkeissä; on ollut asunnonhakua, pakkaamista, pyöräreissuja, jalkapipiä jne. On juostu asuntonäytöissä, huonekaluliikkeissä, kotikonnuilla ja ennenkaikkea heitetty pois mahdoton määrä ihan tarpeetonta kamaa, jota jostain kumman syystä oli kerääntynyt komeroihin.

Essi ja Eemeli tietysti olivat ensimmäisenä työntämässä sieviä nenujaan joka hyllyyn ja komeroon.

Radikaali muutos

2009-05-24T18:37:00.005+03:00

Ei säästynyt muutoksilta kattien kotikaan. Hellä hoitaja, ihmislapsista nuorimmainen, muutti omaan (vuokra)kotiinsa ja hankki sinne tämmöiset egyptiläistä kissajumalaa muistuttavat koriste-esineet.

Apua, ne liikkuu!

Jospa Essi vaan tietäisi ;)

Painiottelu

2009-05-22T09:38:00.004+03:00

Yritin epätoivoisesti saada kuvia Eemelin ja Hurmurin painiotteluista, ne olivat niin hupaisaa katsottavaa kun toinen on pieni mutta ärhäkkä ja toinen suuri ja innokas. Essi vierellä kiinnostuneena yleisönä ja valmiina tarvittaessa puuttumaan asioihin. Ei sitä apua kyllä koskaan tarvittu, pojilla oli niin hauskaa keskenään.

Vaan tämmöiselle aloittelevalle amatöörikuvaajalle homma oli liian vaikea, yhtään tarkkaa kuvaa en saanut.

Heippahei, Hurmur!

2009-05-22T08:09:00.004+03:00

Niinpä sitten koitti se päivä kun Hurmur lähti omaan kotiin ja tyhjyys valtasi talon. No ehkä ei nyt sentään, mutta kummalta tuntui telkkarin katsominenkin kun sylissä ei maannut ihana pehmeä ruskea pallopoika. Kattien ruokakuppi ei tyhjentynytkään alta sekunnissa eikä sänky aamulla hypännyt puolta metriä kun Hursku saapui aamutervehdykselle.

Omat kissatkin on olleet kovin hiljaisia ja poissaolevan tuntuisia sen jälkeen kun Hurmur lähti. Eemelille Hurmuri oli idoli, painikaveri parhaasta päästä, Essi hoiteli innokkaan yleisön virkaa.

Liian pitkät tirsat

2009-05-10T11:43:00.009+03:00

Sattui emännälle semmoinen vahinko, että kattien mielestä nyt tuli otettua ihan liian pitkät tirsat.

Sanalla sanoen, huolto ei pelannut joten oli otettava homma omiin käpäliin.

Ovat vaan pakanneet nää ruuat liian hyvin, ei saanut kuin maistiaisia.

Siis missä se huoltohenkilö vieläkin kuppaa!

Eikö nyt luulis sen vihjeestä ymmärtävän että nälkä on!

Vihdoin ja viimein kattiparat saa einettä kupuunsa.

Komea kupu se onkin :)

Vieras mutta niin tuttu kuitenkin

2009-05-10T11:03:00.001+03:00

ilmestyi meidän parvekkeelle.

Eipä vaineskaan, Hurmurhan tämä vastahakoinen sylikissa on. Mammansa lähti huitelemaan Saksanmaalle ja Hurskupoika tuli meille siksi aikaa hoitoon.

On pikkainen kokoero tyttäreensä tällä karvapallolla.

Wappu

2009-05-03T11:41:00.007+03:00

Eemelillä riitti ihmettelemistä omituisesta pallo-nimisestä otuksesta parvekkeella. Aikast oli hajuton ja mauton, joten melko pian semmoinen lakkasi kiinnostamasta. Oli niin hiljainenkin.

Kumpikohan on emännän mielestä kauniimpi ;)

Blogia päivittämässä

2009-04-24T22:20:00.010+03:00

Mamma, tässä sun kainalossa on ihana nukkua.

Antaa sen Essin vaikka kuinka tuijottaa, ei se millään mahdu tähän enää, eihän?

Mutta eikös sitä Essin ja minun blogia pitäis välillä päivittää?

Tästä mamma, tänne kirjotetaan!

Kuinkas kävikään aurinkoisena kevätpäivänä

2009-04-24T13:04:00.020+03:00

Eemeli nauttii parvekkeella auringosta ja seuraa samalla silmä kovana mitä pihalla puuhaillaan.

Voi miten pitkä poika Eemeli onkaan jo!

Mutta samaan aikaan toisaalla joku ei ole ihan tyytyväinen asioiden tilaan.

Essi on joutunut siirtymään omalta paikaltaan nurkkaan kissaboxin päälle ja siitähän Essi ei tykkää yhtään.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!

Taitaa joku saada hiukan kurinpalautusta.

Kuka se on tämän huushollin kunkku, ei kun kuningatar, mitä?

Äläs yhtään yritä!

Tuhoon tuomittu yritys, uskoisit nyt.

Enhän minä mitään, päivä on kaunis ja niin :)

Homma hoidettu, nyt voi jo katsella maisemia

Pääsiäisvieraita

2009-04-24T12:18:00.007+03:00

Mamman pikku apulainen auttoi emäntää valitsemaan vieraille kauniit lakanat.

Essille tuli tuttu kaveri vieraaksi, Kosmos-kolli. Siellä missä Essi, siellä myös Kosmos. Ei edes Essin puhtaasti kasvatustarkoituksessa annetut korvatillikat hillinneet Kosmoksen heilankaipuuta.

Vuorokauden metsästyksen jälkeen uni voitti Kosmos-kollin.

Hurmur sensijaan otti rennosti tutussa kyläpaikassa ja antoi nuorempien riehua.

Hauskaa Pääsiäistä!

2009-04-10T07:58:00.003+03:00

Mainion rauhallista ja mukavaa pääsiäisaikaa toivottavat kaiken vihreän ja kasvavan ystävä Eemeli ynnä emäntä ja tietysti myös mentorinsa Essi!

PS Paljon onnea Lumikissan kissalaan!

Mauu-uu

2009-04-05T07:47:00.003+03:00

Meidän katit ei ole mitään äänettömiä seuralaisia sohvan nurkassa, ei totta tosiaan. Eemeli, joka selkeästi on ottanut oppia emännästään, pitää hassua sirkutusääntä touhutessaan pitkin huushollia tai tehdessään jotain jännää. Se kuulostaa ihan siltä kuin se juttelisi itsekseen "Missäs se pallo taas olikaan, ai tossa, hauska pallo, enpäs saanut kiinni.."

Toisenlainen ääni on käytössä silloin kun Eemeli haluaisi Essin mukaan leikkiin, kutsuva Mauu? joka muistuttaa kolliaikojen ulvontaa, mutta on onneksi paljon hiljaisempi.

Essin juttelu ei äänellisesti eroa niin paljon, se on perinteistä maukumista "Kurrr", mutta siinä on enemmän vivahteita. "Missäs emäntä olet, olen tulossa?" "Moi emäntä kiva nähdä pääsiskös syliin?" niissä on selkeä kysymysmerkki perässä. Essi pidättyväisenä neitinä ei juurikaan höpöttele itsekseen, vaan katsoo silmiin ja kertoo asiansa. Essillä on myös niin ilmeikäs pieni naama, että sen ei usein edes tarvitse sanoa mitään vaan yksi katse vastaa tuhatta sanaa. Varsinkin Essin paheksuva ilme emännän toilailuja seuratessa on näkemisen arvoinen. Emännän on silloin pakko pyytää anteeksi hölmöä käytöstään.

Isänsä tyttö, Hurmuri on ilmeilyn suurmestari. Ohessa Heikki Siltalan kuva Hurmurista näyttelyssä. Mahtaako tykätä?

Muistellaan vähän

2009-04-03T09:04:00.006+03:00

Kotona maalla meillä oli aina kissoja ja siitäkin syystä olen kaivannut omaa kissaa niin kauan kuin muistan, mutta kun miehelläni todettiin kissa-allergia luovuin haaveestani moniksi vuosiksi. Mutta sitten vanhin tyttäreni muutti omilleen ja hankki itselleen kissan, siperiankissan nimeltään Lumikissan Herra HurMur. Aina välillä tämä hurmaava herra oleskeli pitkiäkin aikoja meillä eikä meidän mies tuntunut saavan mitään mainittavia oireita.
En tiennyt siperiankissoista mitään, mutta Hurmur oli (ja on) täsmälleen kissa minun mieleen. Kaunis, älykäs, utelias, leikkisä, itsenäinen ja hauska. Maija alkoi käydä näyttelyissä Hurmurin kanssa ja siellä totesin että taitavat olla siperiankissan ominaisuuksia noin yleisemminkin. Hiukan vieläkin hirvitti tuo ukon allergia, mutta kun Iralla oli Hurmurin tytär saatavilla vuosi sitten keväällä, en kerta kaikkiaan voinut itselleni enää mitään. Niin tuli Essi meille.
Ennen pitkää huomattiin, että Essi tarvitsisi seuraa, me olemme sentään arkipäivisin pitkään poissa ja Essi isänsä tyttärenä ikävystyi yksinään. Eemeli tuli sitten lokakuussa meille ja nopeasti huomattiin että ratkaisu oli oikea. Seura teki Essille hyvää. Kaverukset ovat aika toistensa vastakohtia, muutenkin kuin sukupuolen suhteen, mutta täydentävät toisiaan niinkuin sanontakin kuuluu.

Emäntä kipeänä

2009-03-31T16:01:00.004+03:00

Hassua miten kissat reagoi, kun olen kipeänä kotona. Olen ollut sitkeän flunssan kourissa jo monta viikkoa ja taas tänään jouduin jäämään pois töistä. Olo ei kuitenkaan pääse hetkeksikään tuntumaan surkealta, innokkaita tassuttajia on kiipeämässä syliin heti kun istun jonnekin. Tietokoneella se on vähän hankalaa, varsinkin Eemeli haluaa maata ehdottomasti hiirikäden päällä ja kun Essi ei enää mahdu syliin, se istahtaa näytön eteen.

Normaalisti viikonloppuna kattiseuraa on tarjolla paljon vähemmän. Haluaako ne jotenkin lohduttaa vai onko ne huolissaan kun emäntä ei ole kunnossa?

Essin ja Eemelin talvipäivä

2009-03-31T09:55:00.005+03:00

Tämä on kaverusten yhteinen meditointipaikka, vaikka Essin ja Eemelin harmiksi välissä oleva lasi estää lähemmän kontaktin oravien, talitiaisten ja muiden liikkuvaisten kanssa. Onneksi kevät on tuonut erinäisiä pörriäisiä jotka pääsevät lasien väleistä sisään. Emäntäkään ei kauaa raaski kauhistella kaaosta joka on töistä tullessa edessä, kun vastassa on kaksi silminnähden ylpeätä metsästäjää.